Tiistaina pääsi lihan (ja punaviinin) himo yllättämään, mutta sehän on onneksi helposti korjattavissa oleva tilanne. En oikeastaan koskaa syö kotona pihviä, koska mielestäni pihvi on vähän tylsä vaihtoehto. Onhan sen aivan älyttömän hyvää silloin kun se on hyvää, mutta olen syönyt liian monta keskinkertaista pihviä (ja tarpeeksi monta erinomaista) kuvitellakseni sen olevan paras vaihtoehto kotona. Kun ei riitä tiedot hyvän lihan tunnistamiseksi, niin ne eivät riitä.
Paisti on rehellisen kotoisa, yrittämättäkään teeskennellä gourmetta. Mittarin kanssa kypsyyden saa sopivaksi ja kylkeen sopii simppelit lisukkeet. Mainitsemisen arvoisen tästä ateriasta (punkun lisäksi, oikein toimiva Piedemonte Reserva) teki punaviinikastike, joka oli todella helppo tehdä: paistettuani paistin pinnat valurautapannulla heitin samalle pannulle salottisipulia ja valkosipulia voin kanssa ja pehmittämisen jäljeen lisäsin noin desin punaviiniä. Sitten kippasin pannun sisällön kattilaan kanaliemen (n. 2,5 dl) kaveriksi, keitin kasaan, siivilöin ja lisäsin timjamia ja voita. Olen vähän vierastanut kastikkeita, kun olen pitänyt niitä vaikeina, mutta ennakkoluuloni osoittautuivat ainakin punaviinikastikkeen kohdalla perusteettomiksi.
Ja vielä loppuun: blogeissahan on tapana esitellä uusia hankintoja, joten katsokaapas noita lautasliinoja! Yleensä ostan servettejä kiireessä ruokakauppassa juuri ennen vieraiden tuloa, mutta tiistaina kävin H&M:n kotiosastolla hypistelemässä kivoja juttuja. Vaikka kankaiset lautasliinat houkuttelevat, niin niihin en ole vielä siirtynyt, eli paperisilla mennään. Muutenkin kaipasin jotain vähän hienompaa, joten kaivoin kaapista Essenset esiin, yleensä arkena kun tulee tyydyttyä Ikean viinilaseihin (mahtuvat paremmin muutenkin turhan pieneen tiskikoneeseen!). Sitä paljon puhuttua arjen luksusta siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti