lauantai 4. heinäkuuta 2015

Ravintola Kielo


Ennakko-odotusten vastaisesti pääsimme nauttimaan kesälomareissulla fine diningista. Ei todellakaan ollut suunnitelmissa ja olimme jo suuntaamassa Rossoon, kun päätimme käydä tsekkaamassa hotelliltamme parin korttelin päässä sijaitsevan Ravintola Kielon. Seurueen nuorin jäsen kulki mukana kantorepussa ja nautti omat eväänsä muita häiritsemättä ravintolasalin perimmäisessä pöydässä.

Ennakkotietoina ravintolasta oli eat.fi:n arvostelut, joihin en itse luota pätkääkään sekä nopea vilkaisu ruokalistaan, joka vaikutti lupaavalta. Lista oli sopivan suppea ja varsinkin alkuruoista olisin halunnut päästä maistamaan kaikkea. Päädyin kuitenkin päivän herkkulautaseeen, jossa oli viisi pientä makupalaa. Alkupaloista kaikki toimivat hyvin, mitä nyt vasemman yläkulman ankka olisi mielestäni kaivannut hieman enemmän suolaa.

Päädyttyäni varsin lihaisaan alkuruokaan valitsin pääruoaksi kasvisvaihtoehdon, joka osottautuikin yhdeksi parhaista risotoista joita olen koskaan syönyt. Ei iskenyt annoskateus, vaikka pöydän toisella puolella nautittu appelsiiniglaseerattu possunkylki oli sekin erittäin hyvää. Ainut miinus ravintolassa oli lautasvalinnat. Vuolukivilautaset eivät olleet kätevät edes 2012, kun ne olivat trendikkäät ja olisin mielelläni putsannut lautaseni risoton jäljiltä kokonaan, mutta se osottautui turhan haastavaksi lautasen syvyyden vuoksi. Hintataso oli Helsingin hintoihin tottuneelle positiivinen yllätys. Suosittelen vahvasti kokeilemaan jos Joensuun suunnalla liikkuu.

Entäs sitten se fine dining vauvan kanssa? Olihan se aika erilaista kuin ilman, mutta ainakin rauhallisen vauvan kanssa lämpimänä kesäiltana ihan kiva kokemus. Ruokaan ei tietenkään pysty keskittymään samalla tavalla puhumattakaan aikuisten välisestä keskustelusta ja sain syödä alkupalani loppuun yksin kun seuralaiset kävivät pihalla kävelyllä, mutta päästiin silti nauttimaan hyvästä ruoasta ja kaikilla oli kivaa.