lauantai 14. joulukuuta 2013

Ylläs 1/2


Lomalla oli hyvin aikaa kuvailla, mutta kuvauskohteet olivat keskenään aika samanlaisia, auringonnousua ja -laskua sekä lunta. Eikä näiden maisemien hienoutta taltioida kameralla, ainakaan minun taidoillani. Tuuli oli kaverinamme kolmena päivänä neljästä ja allaolevasta kuvasta näkyykin hieman kuinka kovasti se pöllytti lunta huipulla.


Olen matkustanut napapiiriä pohjoisemmaksi vasta aikuisena, joten en ole ihan tottunut siihen kuinka lyhyt päivä siellä joulukuussa todella on. Taivaanranta on punertava keskipäivälläkin ja jo kahden aikaan valaisemattomat rinteet alkoivat olla liian pimeitä laskettavaksi.


Ylläs ei ole joulukuussa pahakaan turistirysä, jonkun verran siellä on seuramatkailevia brittejä, mutta rinteissä oli väljää eikä hisseihin juurikaan tarvinnut jonottaa. Tänä vuonna hiihtosuunnistuksen maailmancup toi hieman elämää hissien ala-asemille, mutta eipä suunnistajia muuten pahemmin näkynyt.







keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Auringonnousu


Yksi loman parhaista puolista: ehtii rauhassa kuvata auringonnousua. Alan viimein olla edes aavistuksen sinut järjestelmäkamerani manuaalisäätöjen kanssa, joten niitäkin tuli testailtua reissussa. Tekemällä oppii, mutta uuden asian aloittaminen nollasta on aina vähän työlästä. Ehkäpä jatkossa tulee kuvattua vähän enemmän, kun on päässyt siitä nollasta hieman eteenpäin.




maanantai 9. joulukuuta 2013

Vessanseinätaidetta


Olen kaivannut vessaani jotain piristystä jo jonkun aikaa, mutta en ole saanut päätettyä mitä se olisi. Jossain vaiheessa keksin, että vessan seinällehän voisi sopia jonkun sortin kollaasi mahdollisesti postikorteista. Kortit tulivat mieleen lähinnä siksi, että ne voisi laiskana kiinnittää ihan vaan teipillä tai vastaavalla ilman että tarvitsee lähteä vaivaamaan muita ihmisiä poran (ja myönnetään, porauksen!) suhteen.


Eräs päivä tajusin sitten graafisia kortteja kaupassa ihastellessani, että näitähän voisi kokeilla piirtää itse. Kaikennäköistä askartelutarviketta on päässyt jemmoihin kertymään vuosien varrella, joten kriittisimmät välineet löytyivät kotoa.


En osaa piirtää, mutta viivottimen kanssa minäkin saan aikaiseksi suoraa viivaa. Inspiraatiota löysin muun muassa "askartelua lasten kanssa" -henkisistä Pinterestboardeista, joten ideoistakaan ei loppujen lopuksi tullut pulaa. Kieltämättä viisivuotiaatkin kykenisivät samaan, mutta ovat nämä aivan tarpeeksi hienoja sinne vessan seinälle!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Kännykkäkuvia Ylläkseltä


Perinteinen itsenäisyyspäivän lapinreissu toteutui tänäkin vuonna. Ylläs pisti parastaan torstaina, aivan kirkas sää ja pikkupakkanen takasivat hyvät lasketteluolosuhteet. Rinteitä on auki ihan kohtalaisesti ja gondolikin pyöri. Kauden ekana laskupäivänä oli niin kiire mäkeen, että kamera ei tullut mukaan, mutta puhelimella sai toki jonkinlaisia otoksia. Kuvat puhukoon siis puolestaan!








perjantai 6. joulukuuta 2013

Yöjuna Kolariin


Erinäisistä aikataulu- ja budjettisyistä matka Lappiin päätettiin toteuttaa lentokoneen sijaan yöjunalla. Kahden hengen makuuhytti ja sopivat eväät varmistivat miellyttävän matkanteon. Olen melko taitava nukkumaan missä tahansa liikkuvassa kulkuvälineessä, joten nukkumisen vaikeus ei mietityttänyt. Sängyt olivat yllättävän mukavat ja hytti sopivan lämpöinen, joten yöunet olivat hyvät ja pitkät, eipä junassa juuri muutakaan tekemistä ollut kuin nukkua.

Viime aikoina olen suhtautunut tavallista nihkeämmin lentämiseen ihan henkilökohtaisista syistä. Jotenkin se, että pitää istua paikallaan, vieraat ihmiset molemmilla puolilla monta tuntia on ollut kovin vastenmielistä. Kun tähän lisää päälle sen kaiken muun säätämisen nesterajoitusten, turvatarkastusten ja lentokentälle varattavan ajan muodossa alkaa junamatkustaminen tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Cono Surin pinot noir on vanha suosikki ja sopi mainiosti juustojen ja suklaan kaveriksi muovimukista nautittuna.

Samppanjaillallinen


Toissaviikon perjantaina oli sopiva tekosyy avata kaapissa odottanut samppanjapullo. Menun mietintä lähti siis käyntiin juomasta, eikä toisin päin. Toisin kuin yleensä, tällä kertaa ei kiinnostanut kovin monimutkaiset viritykset, eikä niitä ehkä olisikaan jaksanut työviikon päälle lähteä tekemään. Eipä tästä ole siis sen kummempaa kerrottavaa, tomaatti-basilikasalaatti on klassikko syystä samoin kuin sinisimpukkapasta. Kokkia laiskotti niin kovin, että jälkiruokakin oli ulkoistettu Leonidaksen suklaakaupalle. On kyllä ihan paikallaan tehdä välillä yksinkertaisempiakin ruokia, monimutkaisempi ei aina tarkoita parempaa.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Arkikorujen aatelia


En ole kovinkaan kummoinen korujen käyttäjä, lähinnä korvakoruja tulee käytettyä arkena. Yksi syy tähän on työskentely tietokoneella, jolloin rannekorut alkava ärsyttää alta aikayksikön. Tästä syystä ihanat ja rakkaat rannerenkaani näkevät vain harvoin päivänvaloa arkisin.

Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että sormuksen kanssahan ei tätä ongelmaa olisi. Niinpä ilahduin suuresti kun sain lahjaksi Pernille Corydonin (kieltämättä itse valitsemani) sormuksen. Ihastelin näitä ensimmäistä kertaa kesällä, mutta hyvää kannattanee odottaa. Nyt vaan täytyy toivoa, että sormus on kestävä eikä kultaus kulu pois käytössä.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kvinoa-oliivitäytteiset paprikat


Jotkut sinänsä ilmiselvät asiat tajuaa vasta hämmentävän pitkän ajan päästä. Tänään tajusin viimein tehdä ruoan uunivalmiiksi ennen siivousta, sillä jotenkin siivoamisesta aina väsyy niin ettei sen jälkeen meinaa mitään jaksaa. Ja toisaalta täydellä mahalla ja herkkujen vielä suussa maistuessa on kurja siivotakin... Tämä oli ruoka, joka siivouksen jälkeen vaati vähemmän toimia kuin pakastepizzan paisto, eikä tiskattavaakaan jäänyt (kun oli siivouksen lomassa laittanut ruoanlaittoastiat tiskikoneeseen). Kyseessä taitaa myös olla blogin ensimmäinen kasvisruokaresepti.

1 dl kvinoaa
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 1 dl oliiveja
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
2 isoa paprikaa
juustoraastetta

Keitä kvinoa paketin ohjeen mukaan lisäten keitinveteen suolaa. Kuullota silputtu punasipuli ja  valkosipuli ja pilko oliivit. Sekoita n. 2 rkl oliiviöljyä ja 1 tl valkoviinietikkaa ja mausta mustapippurilla. Sekoita kvinoa, sipuli ja oliivit ja lisää oliiviöljy-etikkakastike. Lisää tarvittaessa suolaa. Poista paprikoista kanta ja sisukset ja täytä ne kvinoalla. Peitä paprikan aukko juustoraasteella. Paista 200 °C uunissa 20 minuuttia.

Itse tein paprikoiden kaveriksi paadettua kukkakaalia. Tämäkin menee kategoriaan kuinka en tajunnut tätä ennen, mutta paahdetut kukkakaalit ovat herkullisia! Kukkakaalien päälle tarvitsee lisätä vain oliiviöljyä, mustapippuria ja suolaa. Nämä tulee näppärästi samalla pellillä kuin paprikat.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Leijat Helsigin yllä




En itse ole lennättänyt leijaa vuosikausiin, mutta ilahduin kun satuin tuulisena päivänä Hietsun rantaan (no joo sinä samana päivänä kun kuvailin ruskaa eli tosi kauan sitten), jossa oli useampia toisiaan upeampia leijoja ilmassa. Leijanlennättäjien kokoontumisajot siis!

Enpä ole edes lukenut otsikolle nimensä lainannutta Kjell Westön kirjaa, vaikka Westöstä olen viimeaikoina tykännyt. Naps vaan ja Helmetistä varaukseen siis! Olen viime aikoina kunnostautunut taas kirjaston käytössä, osittain varmasti sen ansiosta kun asun taas lyhyen kävelymatkan päässä kirjastosta. Oletteko muuten huomanneet, että Helmetistä on tullut kännykkäsovellus, joka toimii ainakin iPhonella ja androideissa? Kertaalleen siitä oli ainakin jo oikeaa iloa, kun tsekkasin kirjastossa onko löytämääni kirjaa tarjolla alkuperäiskiellä.

Nykyään minulla on tapana laittaa kaikki mielenkiintoiset kirjat, joista kuulen, heti varaukseen kirjastosta. Toimiva tapa, ei tarvitse pitää mielessä että mikäs sekin kirja oli jota silloin mietin, mutta johtaa välillä siihen tilanteeseen että luettavia kirjoja on iso pino ja eräpäivä lähestyy. Onneksi halutessani luen aika nopeaan, nykyään tulee vaan harvemmin vietettyä koko iltaa nenä kiinni kirjassa kuten joskus nuorempana. Ja edelleen sitä teen, jos vaan osuu tarpeeksi kiva kirja! Työssäkäynti vaan valitettavasti rajoittaa yömyöhään kestäviä lukumaratoneja ikävästi.

torstai 7. marraskuuta 2013

Lihanhimo


Tiistaina pääsi lihan (ja punaviinin) himo yllättämään, mutta sehän on onneksi helposti korjattavissa oleva tilanne. En oikeastaan koskaa syö kotona pihviä, koska mielestäni pihvi on vähän tylsä vaihtoehto. Onhan sen aivan älyttömän hyvää silloin kun se on hyvää, mutta olen syönyt liian monta keskinkertaista pihviä (ja tarpeeksi monta erinomaista) kuvitellakseni sen olevan paras vaihtoehto kotona. Kun ei riitä tiedot hyvän lihan tunnistamiseksi, niin ne eivät riitä.

Paisti on rehellisen kotoisa, yrittämättäkään teeskennellä gourmetta. Mittarin kanssa kypsyyden saa sopivaksi ja kylkeen sopii simppelit lisukkeet. Mainitsemisen arvoisen tästä ateriasta (punkun lisäksi, oikein toimiva Piedemonte Reserva) teki punaviinikastike, joka oli todella helppo tehdä: paistettuani paistin pinnat valurautapannulla heitin samalle pannulle salottisipulia ja valkosipulia voin kanssa ja pehmittämisen jäljeen lisäsin noin desin punaviiniä. Sitten kippasin pannun sisällön kattilaan kanaliemen (n. 2,5 dl) kaveriksi, keitin kasaan, siivilöin ja lisäsin timjamia ja voita. Olen vähän vierastanut kastikkeita, kun olen pitänyt niitä vaikeina, mutta ennakkoluuloni osoittautuivat ainakin punaviinikastikkeen kohdalla perusteettomiksi.

Ja vielä loppuun: blogeissahan on tapana esitellä uusia hankintoja, joten katsokaapas noita lautasliinoja! Yleensä ostan servettejä kiireessä ruokakauppassa juuri ennen vieraiden tuloa, mutta tiistaina kävin H&M:n kotiosastolla hypistelemässä kivoja juttuja. Vaikka kankaiset lautasliinat houkuttelevat, niin niihin en ole vielä siirtynyt, eli paperisilla mennään. Muutenkin kaipasin jotain vähän hienompaa, joten kaivoin kaapista Essenset esiin, yleensä arkena kun tulee tyydyttyä Ikean viinilaseihin (mahtuvat paremmin muutenkin turhan pieneen tiskikoneeseen!). Sitä paljon puhuttua arjen luksusta siis!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Demo


Pääsin viime viikolla syömään ensimmäistä kertaa Demoon! Kuusi ruokalajia (ja viinimenu) varmisti sen, että en muista tarkalleen mitä kaikkea tuli syötyä, joten joudutte vaan luottamaan sanaani kun kerron, että herkullista oli! Kuusi ruokalajia oli ihan sopivasti, annokset olivat hillityn kokoisia niin, että jälkkärinkin jaksoi hyvin. Kahvin kaveriksi tulleet namit jäivät kyllä syömättä, sen verran täynnä olin lopuksi.

Demossa oli ilmeisesti illan aikana vain yksi kattaus ja fiilis oli kivan rauhallinen, ei tullut kiire. Itse tykkään jos ruokalajit eivät tule ihan peräperään, varsinkin jos tarkoitus on nautiskella illasta eikä jatkaa aikataulujen mukaan. Palvelu oli hyvää ja rentoa ja sommelier jaksoi kertoa viinimenun viineistä sopivan paljon. Seuralla ja fiiliksellä noin muutenkin on toki vaikutuksensa siihen, kuinka hyvät mielikuvat ravintolasta jäävät, mutta niistä huolimatta suosittelen käymään!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Viikon 42 asuja


Heippa taas! Toissaviikon asukuvat olivat unohtuneet luonnoksiin, liekö sen takia että olen tässä välissä melkein unohtanut asukuva-konseptin olemassaolon ainakin omalta osaltani... Kuten huomaa, en todellakaan kuulu niihin ihmisiin, joiden mielestä viikon aikana ei voi pukeutua samaan asuun useampaan kertaan.

Viininpunainen mekko oli semi-paniikkiostos viimekuun Brittienmatkaa varten, mutta sillekin on löytynyt käyttöä muutaman kerran verran. Vaikka noin periaatteessa paniikkiostokset on huono juttu, niin olen kyllä useammankin kerran päätynyt ostamaan kovaan käyttöön päässeitä vaatteita paineen alla. Ehkä sen takia, että en yleensä jaksa etsiä täydellisiä vaatteita, vaan tyydyn kivaan ja kriteerit täyttävään.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Evästodellisuus


Jonkun verran olen törmännyt blogeissa harmitteluun siitä, että bloggaajan elämä vaikuttaa liian täydelliseltä. Vaikka en uskokaan moisen illuusion vaivaavan tätä blogia, niin yllä lounasrealismia. Edellisen päivän jämiä mahdollisesti raejuustolla höstettynä ja niinä päivinä kun ei jämiä ole, niin ihan rehellisiä eineksiä.

Nämäkin ruoat olisin toki voinut esitellä eri tavalla. Vasemmanpuoleinen kurpitsakeitto oli hyvää, samoin kuin lihapulla-perunamuussiannos. Ja tykkään kyllä tortelloneista. Olen viimeaikoina pohdiskellut jonkun verran sitä, miten asiansa saisi esitettyä niin, että olennainen viesti välittyy mahdollisimman aidosti. Minulle luontevin tapa kertoa jokin asia voi olla vastaanottajalle niin vieras, että informaatiosisältö jää toissijaiseksi ja tuloksena on tosielämän rikkinäinen puhelin-leikki.

Onneksi on blogi, jossa voi viestiä asiat juuri niin kuin itseä sattuu sillä hetkellä huvittamaan!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ruska






Kaverin seura (ja ruska) houkutteli minutkin luontokuvaamaan. Todella harvoin tulee lähdettyä varta vasten ottamaan kuvia ulos, vaikka varsinkin näin iltojen pimetessä se olisi erittäin tervetullutta mikäli meinaan ylläpitää minkään tasoista kuvitelmaa siitä, että täällä on edes välillä laadukkaita kuvia. Ja laadukkuuskin on toki suhteellista, blondimoodilla mennään vaikka kamerasta voisi kaiketi saada huomattavastikin enemmän irti.

Mistä päästiinkin aiheeseen valokuvauksen opettelu. Noin vuosi sitten kun talouteen tuli järjestelmäkamera, kuvittelin toki että opettelen käyttämään sitä kunnolla. Todellisuus on sitten vähän toinen... Jotain pientä toki on tullut tehtyä ja esimerkiksi irtosalama auttaa jo paljon, vaikka muuten ei ihmeempää osaisikaan, mutta ollaan silti hieman helmiä sioille-tilanteessa. Kirjahyllyssä odottaa yksi kuvausopas, mutta sitä en ole jaksanut lukea, osittain ärsyttävän kirjoitustyylin takia. Lisäksi löytyy lahjakortti kirjakauppaan toista kirjaa varten, mutta sekin on päässyt unohtumaa.

Olen viime aikoina kaipaillut uusia harrastuksia ja vaikka kirjallisuus on vienyt taas mennessään, jotain muutakin voisi toki tehdä. Lukutoukkana kirjoista (ja kantapään kautta) opettelu sopii minulle mainiosti, siinä on vaan se ongelma, että välillä se vaan unohtuu.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Luettua


Viimeksi kun otin kuvan kirjapinosta tein siitä postauksen saman tien. Kirjoista on kuitenkin jotenkin hassua kirjoittaa ennen kuin ne on lukenut, joten tällä kertaa nappasin kuvan, tein postausluonnoksen ja jätin sen odottamaan sitä aikaa kun olisin saanut kaikki kirjat luettua.

Pinon alimmainen kirja, 12 x koti, oli ihan hauskalla idealla toteutettu sisustuskirja. Valitettavasti idea ei kantanut niin pitkälle kuin toivoin ja kirja jätti melko laimeat fiilikset. Nättejä kuvia toki ja onhan se kiinnostavaa lukea mitkä ajatukset tietyn sisustuksen taustalla vaikuttavat, mutta kirjan juju, ammattilaisten arviot kodeista oli pettymys. Tässä voi toki olla kysymyksessä käsite-ero, omassa kielenkäytössäni ammattilainen viittaa ihmiseen, joka osaa työnsä todella hyvin, eikä vain saa siitä rahaa.

Robin Hobb on tämän hetken lempifantasiakirjailijani. Olen lukenut Näkijän tarun vaikka kuinka monta kertaa, mutta tartuin The Liveship Tradersiin vasta reilu vuosi sitten. Osittain sen takia, kun salamurhaajat olivat niin hyviä, enkä halunnut pettyä Hobbin muuhun tuotantoon. Kevyen hämärä logiikka, mutta mitäpä tuosta. Ship of Magic on aivan sairaan hyvä, mutta yritän pitää pienen tauon ennen seuraavaan osaan siirtymistä, jotta saan lainakirjat luettua välissä.

Pauliina Salmisen Miehittäjän morsimet oli hyvin mielenkiintoinen vaikkakin karu kirja suomalaissotilaiden ja Itä-Karjalan naisten välisistä suhteista jatkosodan aikana. Käsitykseni Suomen historiasta ei ole niin vahvalla pohjalla kuin olisi syytä, mutta tämä paransi tilannetta osaltaan. On mielenkiintoista lukea miten sota vaikutti naissiviileihin, kun yleensä historiankirjat keskittyvät sodissa miehiin. Jotenkin kirjasta jäi silti olo, että se esitti asiat turhan ruusuisina: tuskinpa suurin osa suhteista oli niin vapaaehtoisia ja romanttisia kuin annettiin ymmärtää. Aineistoa lienee ollut käytettävissä vain vähän, mikä varmasti vaikeuttaa ja henkilökohtaisia tarinoita on vaikea selvittää sen jäljeen kun asianosaiset ovat kuolleet.

Thinking in Systems oli erittäin mielenkiintoinen, todellakin suosittelen! Systemiajattelua helpostiymmärrettävässä muodossa, ilman fuktioita sun muuta (vaikka nekin alkoivat vähän kiinnostaa). Meta-ajattelu on jännää, maailma avartuu kun tajuaa että asioita voi ajatella eri tavoin. Osa jutuista oli tietenkin melko maalaisjärjen mukaisia, mutta ainakin itselleni täältä löytyi myös paljon uutta.

On Food and Cooking on ollut jo kesästä kesken, mutta tämän kanssa en meinaa pitää mitään kiirettä. Toistaiseksi olen ehtinyt perehtyä vasta maitotuotteiden ihmeelliseen maailmaan, mutta tiedossa on kaikkea muutakin jännää.

Oh Dear Silvia jäi kesken 30 ensimmäisen sivun jälkeen, ärsytti niin paljon etten viitsinyt lukea pidemmälle.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Viikon 41 sushit


Viime viikko oli tavallista sushisempi, kaksi kertaa tein kotona ja kertaalleen kävin Matinkylän uudessa Itamae Sushissa. Teen mielestäni varsin kelvollista kotisushia, mutta kyllähän lohinigirit satunnaisilla avokadomakeilla terästettyinä alkaa pitemmän päälle kyllästyttämään. Jo pelkästään senkin takia on kiva käydä syömässä sushia ravintolossa.

Työpaikkani maantieteellisestä sijainnista johtuen sushilounaat ovat olleet melko harvassa, koska kallis ja huono sushi ei tietenkään houkuttele. Mikä onkin yksi syy kotisushiin: ei vaadi kovin paljoa harjoittelua, että tekee yhtä hyvää riisiä kuin lounaspaikoissa yleensä on käytetty. Minkä jälkeen perus lounaspaikalla on kilpailuetunaan kotisushiin nähden vain laajempi valikoima... Itamaessa olen käynyt nyt pari kertaa ja se on ollut molemmilla kerroilla oikein hyvä!

Jostain syystä sushista on muodostunut minulle arkiruokaa, kotona sushia teen lähinnä silloin kun haluan arkena jotain erityisen hyvää. Jos lähden ulos syömään hienommin, en oikeastaan ikinä mene sushiravintolaan. En oikein tiedä mistä tämä tottumukseni on saanut alkunsa, mutta toimiihan se näinkin. 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Viikon 41 asuja


Yllä on varsin kattava otos mielikuvituksellisesta työpukeutumisestani. Tältä näytän ainakin neljänä päivänä viidestä ja todennäköisesti sinä viidentenäkin, jos mitään tavallisesta poikkeavaa ei ole tiedossa. Onneksi työpaikallani ei ole kummempia pukukoodeja, yleensä riittää kun on pukeutunut suhteellisen siististi! Sitten on toki erikseen ne jakkupukupäivät...

Arkiaamuna aika riitti juuri ja juuri peilin kautta pimeässä eteisessä napattuun asukuvaan (paitsi sinä viidentenä päivänä kun puin päälleni mekon...). Kuten näkyy, Englannin reissun ostoksista neuleet ovat päässeet käyttöön ja mekonkin meinaan pukea päälleni ensi viikon perjantaina juhliin.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Keikkaperjantai


Keskiviikkona työkaverini soitti lounastunnilla biisin bändiltä, jota oli menossa katsomaan lauantaina. Kyseessä oli Ricky Tick Big Band & Julkinen Sana ja nopean googlauksen jälkeen selvisi kokoonpanon esiintyvän myös perjantaina ja lippuja olevan vielä jäljellä. Käyn todella laiskasti keikoilla, mutta nyt sattui sekä musiikki iskemään sen verran hyvin että olosuhteet muutekin olemaan keikkaperjantaille sopivat, että piti tehdä poikkeus sääntöön.

Tätä ei varmaan kannattaisi tunnustaa julkisesti, mutta kyseessä oli myös ensimmäinen kertani Tavastialla. Nyt lähinnä hämmentää miksi en käy enempää kuuntelemassa livemusiikkia, koska oli todella hauskaa. Tavastia oli täynnä ja tunnelma katossa.Tätä lisää!


torstai 10. lokakuuta 2013

Askartelua


Olin jossain vaiheessa aikamoinen muoti- ja naistelehtien suurkuluttaja. Vaikka olenkin vähentänyt lehtien ostelua viimevuosina reippaasti, silti niitä pääsee aina välillä kertymään nurkkiin. Harvemmin löydän ostamistani lehdistä mitään tähdellisempää luettavaa, mutta nättejä kuvia niissä useinkin on.


Olenkin jo vuosia sitten alkanut leikkelemään kivoimpia kuvia talteen ja liimaillut niitä muistikirjaan. Ensimmäiset sivut olen täyttänyt jo melkein kymmenen vuotta sitten, joten niiltä löytyvät kuvat eivät ole enää niin kiehtovia, mutta yllättävän samankaltaisena makuni on säilynyt. Edelleen tykkään suurimmasta osasta kuvia, mitä muistikirjastani löytyy.


Nykyäänhän samaan tarkoitukseen löytyy esimerkiksi Pinterest, mutta tässä leikkaa-liimaa-metodissa on oma viehätyksensä. Eikä tämän käyttöliittymän kohdalla ole sitä vaaraa, että salasanojen unohdukset sun muut saisivat sisällön katoamaan bittiavaruuteen. Viimeaikoina olen ottanut talteen enimmäkseen sisustuskuvia, joissa on kyllä varsin yliedustettuina kivat kaupunkipihat...


torstai 3. lokakuuta 2013

Solna


Arkipäivän lounasruokailuni ovat eväiden varassa, minkä takia onkin aivan erityisen kivaa jos joskus pääsee syömään parempaa lounasta. Viime viikon perjantaina olikin tälläinen harvinaislaatuinen tilanne ja pääsin lounaalle Solnaan. En ollut kuullutkaan ravintolasta tätä ennen (tai okei, olin kuullut, mutten ollut rekisteröinyt mitään...) joten ennakko-odotukset olivat lähinnä työkaverin hehkutuksiin perustuvia.

Alkupalaksi söin veripalttua ja pikkelöityjä kanttarelleja, pääruoaksi ankanrintaa, palsternakkapyrettä ja marjakastiketta ja jälkiruoaksi kelluvan saaren (enpä kyllä tiedä miten tuo pitäisi taivuttaa). Kaikki oli hyvää! Lounaslista oli todella suppea, kaksi vaihtoehtoa per ruokalaji, mikä kyllä sopii itselleni. Lähinnä ärsyttää, jos ravintolalla on todella pitkä lista, menee liian vaikeaksi valinnat.

Tein itse ekan kerran ankkaa elokuun loppupuolella, mikä oli (muistaakseni) myös ensimmäinen kerta kun söin ankkaa. Nyt olenkin syönyt reilun kuukauden sisään enemmän ankkaa kuin koko aikaisemman elämäni aikana!

Ja asiaan liittymättömänä: kamala, kun tänään on sulkeita tahtonut tipahdella tekstiin useammankin postauksen edestä! En tiedä mistä se johtuu, mutta kun kertaalleen käytän jotain arveluttavampaa tehokeinoa tekstissä, niin rupean toistamaan sitä ihan liikaa. Tällä kertaa en jaksanut siivoilla noita enempää pois, mutta aika usein saa miettiä lauserakenteet uusiksi, jotta teksti näyttäisi edes suunnilleen fiksulta. Tänään mennään tälläisellä ei-fiksulla linjalla!

maanantai 30. syyskuuta 2013

2013-09-07


Ei kovin montaa kertaa tarvitse kokea sadan euron pettymystä "hyvässä" ravintolassa kun mieleen alkaa hiipiä ajatus siitä, että itse tekemällä saisi parempaa. Itse asiassa, kerta taisi riittää. Joten tuumasta toimeen ja kokeilemaan! Kampasimpukoiden valmistaminen on mietityttänyt jo hetken ja pääsinkin niitä testaamaan kun sain kaverilta reseptin. Namia, vaikka nössöilinkin vähän chilin määrässä!


Pääruoaksi tein Visa Nurmen ja Antti Vahteran Skandimania-keittokirjasta löytyvää ylikypsää porsaankylkeä ja hernepyrettä. Tätä olen tehnyt ekan kerran melkein kolme vuotta sitten ja oli yhtä hyvää kuin muistelin. Pinta pääsi ottamaan turhan paljon vääriä pannulla mutta onneksi se ei haitannut makua liikaa.


Tarkoitus oli nauttia ihan vaan kolmesta ruokalajista, mutta jännästi Hakaniemen hallissa jalat kuitenkin vei Lentävän Lehmän tiskille, jossa houkutukset saivat tästä tytöstä vallan. Pääruoan kaveriksi tekemäni karamellisoidut saksanpähkinät toimivat myös juustojen kanssa, samoin kuin chiantihyytelö.


Jälkiruoan osalta sainkin olla nautiskelijan asemassa, kun illallisseura loihti suklaafondantia. Erinomainen päätös herkulliselle illalle!

Ja se itse tekisi paremmin -osuus? Hyvässä ravintolassa saa toki parempaa ruokaa, mutta en mielestäni paljoa jäänyt keskinkertaisista jälkeen. Pitänee siis jatkossakin tehdä kotona kunnon illallisia ihan muuten vaan, ilman sen suurempaa syytä.

Asiasta kolmanteen, ruokien kuvaaminen sisällä salamalla saa aikaiseksi kaikenlaisia uusia tarpeita. Eihän esimerkiksi jälkiruoan vaniljajäätelö (on tuossa vikassa kuvassa sellastakin) erotu valkoiselta lautaselta ollenkaan! Eriväriset lautaset olisi siis varsin perusteltu hankinta, olenkin ihastellut Iittalan kastehelmiä jo jonkin aikaa...

lauantai 28. syyskuuta 2013

Lisää pataruokia


Padassa on edelleen uutuudenviehätystä ja Englannissa söin paria niin hyvää pitkään haudutettua liharuokaa, että sormet syyhysi päästä testailemaan uusia juttuja padan kanssa.Tälläkin kertaa suunnitelma oli tasoa "heitänpäs hyvänmakuisia asioita keskenään pataan".

3 porkkanaa
5 punajuurta
palsternakka
2 sipulia
0,5 kiloa porsaan kasleria
1,5 dl punaviiniä
2,5 dl kanalientä
10 kokonaista valkopippuria
öljyä
valkosipulin kynsi
1 rkl punaviinietikkaa
tuoretta timjamia
suola

Paahda pilkottuja porkkanoita padan pohjalla. Kun porkkanat ovat ottaneet hieman väriä, lisää öljyä ja sipulit. Kuullota ja lisää kuutioitu liha. Kun liha on ruskistunut, lisää pataan kanaliemi, punaviini, murskattu kokonainen valkosipulinkynsi, punaviinietikka, valkopippurit, punajuuri ja palsternakka. Itse pidin pataa noin pari tuntia 150 asteessa, mutta vähäisempikin saattaa riittää. Kun pata tulee uunista, lisää tuoretta timjamia ja tarkista suolan määrä. Tuli hyvää!