keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Viikon 42 asuja


Heippa taas! Toissaviikon asukuvat olivat unohtuneet luonnoksiin, liekö sen takia että olen tässä välissä melkein unohtanut asukuva-konseptin olemassaolon ainakin omalta osaltani... Kuten huomaa, en todellakaan kuulu niihin ihmisiin, joiden mielestä viikon aikana ei voi pukeutua samaan asuun useampaan kertaan.

Viininpunainen mekko oli semi-paniikkiostos viimekuun Brittienmatkaa varten, mutta sillekin on löytynyt käyttöä muutaman kerran verran. Vaikka noin periaatteessa paniikkiostokset on huono juttu, niin olen kyllä useammankin kerran päätynyt ostamaan kovaan käyttöön päässeitä vaatteita paineen alla. Ehkä sen takia, että en yleensä jaksa etsiä täydellisiä vaatteita, vaan tyydyn kivaan ja kriteerit täyttävään.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Evästodellisuus


Jonkun verran olen törmännyt blogeissa harmitteluun siitä, että bloggaajan elämä vaikuttaa liian täydelliseltä. Vaikka en uskokaan moisen illuusion vaivaavan tätä blogia, niin yllä lounasrealismia. Edellisen päivän jämiä mahdollisesti raejuustolla höstettynä ja niinä päivinä kun ei jämiä ole, niin ihan rehellisiä eineksiä.

Nämäkin ruoat olisin toki voinut esitellä eri tavalla. Vasemmanpuoleinen kurpitsakeitto oli hyvää, samoin kuin lihapulla-perunamuussiannos. Ja tykkään kyllä tortelloneista. Olen viimeaikoina pohdiskellut jonkun verran sitä, miten asiansa saisi esitettyä niin, että olennainen viesti välittyy mahdollisimman aidosti. Minulle luontevin tapa kertoa jokin asia voi olla vastaanottajalle niin vieras, että informaatiosisältö jää toissijaiseksi ja tuloksena on tosielämän rikkinäinen puhelin-leikki.

Onneksi on blogi, jossa voi viestiä asiat juuri niin kuin itseä sattuu sillä hetkellä huvittamaan!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ruska






Kaverin seura (ja ruska) houkutteli minutkin luontokuvaamaan. Todella harvoin tulee lähdettyä varta vasten ottamaan kuvia ulos, vaikka varsinkin näin iltojen pimetessä se olisi erittäin tervetullutta mikäli meinaan ylläpitää minkään tasoista kuvitelmaa siitä, että täällä on edes välillä laadukkaita kuvia. Ja laadukkuuskin on toki suhteellista, blondimoodilla mennään vaikka kamerasta voisi kaiketi saada huomattavastikin enemmän irti.

Mistä päästiinkin aiheeseen valokuvauksen opettelu. Noin vuosi sitten kun talouteen tuli järjestelmäkamera, kuvittelin toki että opettelen käyttämään sitä kunnolla. Todellisuus on sitten vähän toinen... Jotain pientä toki on tullut tehtyä ja esimerkiksi irtosalama auttaa jo paljon, vaikka muuten ei ihmeempää osaisikaan, mutta ollaan silti hieman helmiä sioille-tilanteessa. Kirjahyllyssä odottaa yksi kuvausopas, mutta sitä en ole jaksanut lukea, osittain ärsyttävän kirjoitustyylin takia. Lisäksi löytyy lahjakortti kirjakauppaan toista kirjaa varten, mutta sekin on päässyt unohtumaa.

Olen viime aikoina kaipaillut uusia harrastuksia ja vaikka kirjallisuus on vienyt taas mennessään, jotain muutakin voisi toki tehdä. Lukutoukkana kirjoista (ja kantapään kautta) opettelu sopii minulle mainiosti, siinä on vaan se ongelma, että välillä se vaan unohtuu.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Luettua


Viimeksi kun otin kuvan kirjapinosta tein siitä postauksen saman tien. Kirjoista on kuitenkin jotenkin hassua kirjoittaa ennen kuin ne on lukenut, joten tällä kertaa nappasin kuvan, tein postausluonnoksen ja jätin sen odottamaan sitä aikaa kun olisin saanut kaikki kirjat luettua.

Pinon alimmainen kirja, 12 x koti, oli ihan hauskalla idealla toteutettu sisustuskirja. Valitettavasti idea ei kantanut niin pitkälle kuin toivoin ja kirja jätti melko laimeat fiilikset. Nättejä kuvia toki ja onhan se kiinnostavaa lukea mitkä ajatukset tietyn sisustuksen taustalla vaikuttavat, mutta kirjan juju, ammattilaisten arviot kodeista oli pettymys. Tässä voi toki olla kysymyksessä käsite-ero, omassa kielenkäytössäni ammattilainen viittaa ihmiseen, joka osaa työnsä todella hyvin, eikä vain saa siitä rahaa.

Robin Hobb on tämän hetken lempifantasiakirjailijani. Olen lukenut Näkijän tarun vaikka kuinka monta kertaa, mutta tartuin The Liveship Tradersiin vasta reilu vuosi sitten. Osittain sen takia, kun salamurhaajat olivat niin hyviä, enkä halunnut pettyä Hobbin muuhun tuotantoon. Kevyen hämärä logiikka, mutta mitäpä tuosta. Ship of Magic on aivan sairaan hyvä, mutta yritän pitää pienen tauon ennen seuraavaan osaan siirtymistä, jotta saan lainakirjat luettua välissä.

Pauliina Salmisen Miehittäjän morsimet oli hyvin mielenkiintoinen vaikkakin karu kirja suomalaissotilaiden ja Itä-Karjalan naisten välisistä suhteista jatkosodan aikana. Käsitykseni Suomen historiasta ei ole niin vahvalla pohjalla kuin olisi syytä, mutta tämä paransi tilannetta osaltaan. On mielenkiintoista lukea miten sota vaikutti naissiviileihin, kun yleensä historiankirjat keskittyvät sodissa miehiin. Jotenkin kirjasta jäi silti olo, että se esitti asiat turhan ruusuisina: tuskinpa suurin osa suhteista oli niin vapaaehtoisia ja romanttisia kuin annettiin ymmärtää. Aineistoa lienee ollut käytettävissä vain vähän, mikä varmasti vaikeuttaa ja henkilökohtaisia tarinoita on vaikea selvittää sen jäljeen kun asianosaiset ovat kuolleet.

Thinking in Systems oli erittäin mielenkiintoinen, todellakin suosittelen! Systemiajattelua helpostiymmärrettävässä muodossa, ilman fuktioita sun muuta (vaikka nekin alkoivat vähän kiinnostaa). Meta-ajattelu on jännää, maailma avartuu kun tajuaa että asioita voi ajatella eri tavoin. Osa jutuista oli tietenkin melko maalaisjärjen mukaisia, mutta ainakin itselleni täältä löytyi myös paljon uutta.

On Food and Cooking on ollut jo kesästä kesken, mutta tämän kanssa en meinaa pitää mitään kiirettä. Toistaiseksi olen ehtinyt perehtyä vasta maitotuotteiden ihmeelliseen maailmaan, mutta tiedossa on kaikkea muutakin jännää.

Oh Dear Silvia jäi kesken 30 ensimmäisen sivun jälkeen, ärsytti niin paljon etten viitsinyt lukea pidemmälle.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Viikon 41 sushit


Viime viikko oli tavallista sushisempi, kaksi kertaa tein kotona ja kertaalleen kävin Matinkylän uudessa Itamae Sushissa. Teen mielestäni varsin kelvollista kotisushia, mutta kyllähän lohinigirit satunnaisilla avokadomakeilla terästettyinä alkaa pitemmän päälle kyllästyttämään. Jo pelkästään senkin takia on kiva käydä syömässä sushia ravintolossa.

Työpaikkani maantieteellisestä sijainnista johtuen sushilounaat ovat olleet melko harvassa, koska kallis ja huono sushi ei tietenkään houkuttele. Mikä onkin yksi syy kotisushiin: ei vaadi kovin paljoa harjoittelua, että tekee yhtä hyvää riisiä kuin lounaspaikoissa yleensä on käytetty. Minkä jälkeen perus lounaspaikalla on kilpailuetunaan kotisushiin nähden vain laajempi valikoima... Itamaessa olen käynyt nyt pari kertaa ja se on ollut molemmilla kerroilla oikein hyvä!

Jostain syystä sushista on muodostunut minulle arkiruokaa, kotona sushia teen lähinnä silloin kun haluan arkena jotain erityisen hyvää. Jos lähden ulos syömään hienommin, en oikeastaan ikinä mene sushiravintolaan. En oikein tiedä mistä tämä tottumukseni on saanut alkunsa, mutta toimiihan se näinkin. 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Viikon 41 asuja


Yllä on varsin kattava otos mielikuvituksellisesta työpukeutumisestani. Tältä näytän ainakin neljänä päivänä viidestä ja todennäköisesti sinä viidentenäkin, jos mitään tavallisesta poikkeavaa ei ole tiedossa. Onneksi työpaikallani ei ole kummempia pukukoodeja, yleensä riittää kun on pukeutunut suhteellisen siististi! Sitten on toki erikseen ne jakkupukupäivät...

Arkiaamuna aika riitti juuri ja juuri peilin kautta pimeässä eteisessä napattuun asukuvaan (paitsi sinä viidentenä päivänä kun puin päälleni mekon...). Kuten näkyy, Englannin reissun ostoksista neuleet ovat päässeet käyttöön ja mekonkin meinaan pukea päälleni ensi viikon perjantaina juhliin.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Keikkaperjantai


Keskiviikkona työkaverini soitti lounastunnilla biisin bändiltä, jota oli menossa katsomaan lauantaina. Kyseessä oli Ricky Tick Big Band & Julkinen Sana ja nopean googlauksen jälkeen selvisi kokoonpanon esiintyvän myös perjantaina ja lippuja olevan vielä jäljellä. Käyn todella laiskasti keikoilla, mutta nyt sattui sekä musiikki iskemään sen verran hyvin että olosuhteet muutekin olemaan keikkaperjantaille sopivat, että piti tehdä poikkeus sääntöön.

Tätä ei varmaan kannattaisi tunnustaa julkisesti, mutta kyseessä oli myös ensimmäinen kertani Tavastialla. Nyt lähinnä hämmentää miksi en käy enempää kuuntelemassa livemusiikkia, koska oli todella hauskaa. Tavastia oli täynnä ja tunnelma katossa.Tätä lisää!


torstai 10. lokakuuta 2013

Askartelua


Olin jossain vaiheessa aikamoinen muoti- ja naistelehtien suurkuluttaja. Vaikka olenkin vähentänyt lehtien ostelua viimevuosina reippaasti, silti niitä pääsee aina välillä kertymään nurkkiin. Harvemmin löydän ostamistani lehdistä mitään tähdellisempää luettavaa, mutta nättejä kuvia niissä useinkin on.


Olenkin jo vuosia sitten alkanut leikkelemään kivoimpia kuvia talteen ja liimaillut niitä muistikirjaan. Ensimmäiset sivut olen täyttänyt jo melkein kymmenen vuotta sitten, joten niiltä löytyvät kuvat eivät ole enää niin kiehtovia, mutta yllättävän samankaltaisena makuni on säilynyt. Edelleen tykkään suurimmasta osasta kuvia, mitä muistikirjastani löytyy.


Nykyäänhän samaan tarkoitukseen löytyy esimerkiksi Pinterest, mutta tässä leikkaa-liimaa-metodissa on oma viehätyksensä. Eikä tämän käyttöliittymän kohdalla ole sitä vaaraa, että salasanojen unohdukset sun muut saisivat sisällön katoamaan bittiavaruuteen. Viimeaikoina olen ottanut talteen enimmäkseen sisustuskuvia, joissa on kyllä varsin yliedustettuina kivat kaupunkipihat...


torstai 3. lokakuuta 2013

Solna


Arkipäivän lounasruokailuni ovat eväiden varassa, minkä takia onkin aivan erityisen kivaa jos joskus pääsee syömään parempaa lounasta. Viime viikon perjantaina olikin tälläinen harvinaislaatuinen tilanne ja pääsin lounaalle Solnaan. En ollut kuullutkaan ravintolasta tätä ennen (tai okei, olin kuullut, mutten ollut rekisteröinyt mitään...) joten ennakko-odotukset olivat lähinnä työkaverin hehkutuksiin perustuvia.

Alkupalaksi söin veripalttua ja pikkelöityjä kanttarelleja, pääruoaksi ankanrintaa, palsternakkapyrettä ja marjakastiketta ja jälkiruoaksi kelluvan saaren (enpä kyllä tiedä miten tuo pitäisi taivuttaa). Kaikki oli hyvää! Lounaslista oli todella suppea, kaksi vaihtoehtoa per ruokalaji, mikä kyllä sopii itselleni. Lähinnä ärsyttää, jos ravintolalla on todella pitkä lista, menee liian vaikeaksi valinnat.

Tein itse ekan kerran ankkaa elokuun loppupuolella, mikä oli (muistaakseni) myös ensimmäinen kerta kun söin ankkaa. Nyt olenkin syönyt reilun kuukauden sisään enemmän ankkaa kuin koko aikaisemman elämäni aikana!

Ja asiaan liittymättömänä: kamala, kun tänään on sulkeita tahtonut tipahdella tekstiin useammankin postauksen edestä! En tiedä mistä se johtuu, mutta kun kertaalleen käytän jotain arveluttavampaa tehokeinoa tekstissä, niin rupean toistamaan sitä ihan liikaa. Tällä kertaa en jaksanut siivoilla noita enempää pois, mutta aika usein saa miettiä lauserakenteet uusiksi, jotta teksti näyttäisi edes suunnilleen fiksulta. Tänään mennään tälläisellä ei-fiksulla linjalla!