Syysloma Pariisissa

Pari viikkoa sitten perjantaina töiden jälkeen kutsui Helsinki-Vantaa ja Pariisi. Kaveri asuu toista vuotta Pariisissa ja vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi lähteä kyläilemään. Mitään tarkempia suunnitelmia lomalle ei ollut yhtä Fontainebleaussa vietettyä boulderointipäivää lukuunottamatta, kunhan haluttiin lomailla ja syödä hyvin.

Olen käynyt Pariisissa muutaman kerran, tosin vain kerran aikaisemmin aikuisiällä, joten suurin osa pakollisista turistinähtävyyksistä on jo koettu. Niinpä tällä kertaa malttoi keskittyä maleksimaan kaupungilla ja maistelemaan leipomoiden tuotteita. Varsinaisia turistikohteita tuli viidessä päivässä käytyä vain pari, katakombit ja Orsayn museo. Molemmat olivat ihan kivoja paikkoja, tosin katakombeissa käydessä olisi kannattanut noudattaa kaverin neuvoa olla paikalla jonottamassa puolta tuntia ennen aukeamista. Eipä sillä, mihinkäs sitä lomalla olisi kiire eikä hyvässä säässä harmittanut odottaa.

On hauska huomata miten on itse muuttunut matkustajana. Viime kerralla aika tasan kuusi vuotta sitten kävelin kaupungilla parhaimmillaan melkein 20 km päivässä, kun nyt otimme osittain olosuhteiden pakosta aika paljon iisimmin. Rauhallisempi tahti ja alkuillan lepohetket majapaikassa tarkoittivat sitä, että iltaruokaa malttoi mennä myöhemmin (eli paikalliseen aikaan) syömään, minkä seurauksena ravintoloissa ei ollut paikan ainoa asiakas. Lisäksi tällä kertaa olin tehnyt hieman taustatyötä ravintoloiden suhteen, mikä kyllä kannatti. Pariisissa ravintolatarjonta tuntuu vaihtelevan laidasta laitaan, eli ihan sokkona ei välttämättä kannata mennä.

Kamera kulki kyllä mukana, mutta varsin vähän tuli otettua kuvia. Tässä kuitenkin muutama lempparini syyskuisesta Pariisista.

Lomia

Päätinpä huomenna alkavan kesäloman toisen osan kunniaksi tulla jakamaan kuvia siltä varsinaiselta lomalta! Vietin koko kolmeviikkoisen kesälomani kokonaan Suomessa, mutta reissaamaan pääsin silti. Sopivan tekosyyn varjolla (serkun häät) tuli automatkailtua 69. pohjoiselle leveyspiirille asti. Koska hellesäät suosivat lomalaista, pääsin myös nauttimaan melko autenttisesta lapsuuden automatka-fiiliksestä ilmastoinin tehdessä tenän.

Olen jo useamman vuoden miettinyt, että jonkun kerran pitää jättää ulkomaat väliin ja keskittyä koti-Suomessa oleviin huikeisiin paikkoihin. Jonkun verran matkan varrella ehtikin käydä luontokohteissa, mutta aika pitkälti piti kuitenkin keskittyä ihan vaan etenemiseen.

Kätkävaaralla oli välipalat tarjolla matkan varrella.

Pikkiriikkisen löysimme naavaakin.

Pieni karhunkierros oli oikeastaan vähän pettymys. Muut käymämme paikat olivat huomattavasti vähemmällä käytöllä, joten polkuja ei ollut tarpeen vahvistaa  öljysoralla. Muutenkin metsässä on kivempi kävellä omassa rauhassa, mutta onhan se ihan ymmärrettävää että Suomen kenties kuuluisimmalla luontonähtävyydellä oli loma-aikaan muitakin ihastelijoita.

Majoitus hoidettiin matkan varrella lähinnä teltassa leirintäalueilla. Edellisestä leirintäaluekeikasta Suomessa onkin aikaa ja nämäkin muutama paikka erosivat toisistaan melkoisesti. Peruspalvelut olivat kaikissa kunnossa, mutta fiilikset erosivat Kalajoen melkein festarihenkiseltä leirintäalueelta Manamansalon lähes tyhjään mäntykankaaseen melkoisesti.

Suosittelen muillekin automatkailua Suomessa! Suosittelen tosin myös sitä ilmastointia...

Minttusmoothie

Olen harvoin kipeänä, mutta keskiviikkona kevyenä alkanut flunssa paheni loppuviikkoa kohden sen verran, että perjantaina jäin pois töistä. Torstai-iltana yritin vielä häätää flunssaa minttusmoothiella, johon laitoin puolikkaan pienestä ananaksesta, päärynän, limen ja minttua. No, flunssa sen kun lisäsi pökköä pesään, mutta smoothiesta tuli hyvää.

Nyt jatkankin flunssan lääkitsemistä mintulla, tällä kertaa suklaan muodossa!

Savoy

Pääsin tiistaina töiden puolesta lounaalle Savoyhin. Tämähän on harvinaista herkkua, koska yleensä syön eväitä (olen kyllä siirtynyt syömään evääni lautaselta muoviboksin sijaan, parannus sekin...). Maisemat olivat upeat ja ruoka hyvää.

Eipä tästä ole sen kummempaa sanottavaa kuin että olipa vaan ihanaa vaihtelua (työ)arkeen! 

Syökää kanaa!

Otetaan yksi ranskalainen luomukana.

Ihmetellään ja muistellaan hetki.

Näprätään, äherretään ja manataan sitä, kuinka nopeasti veitsi tylsyy.

Pestään käsiä ihan joka välissä, jotta viitsii tarttua kameraan.

Ja saadaan tulokseksi erittäin ruma täytetty kana. 

Viikonloppulomailua

Mikäli aiemmista postauksistani on saanut sen mielikuvan, että reissussa lähinnä söin, niin se pitää pitkälti paikkansa. Jotain muutakin tuli tehtyä, sillä kuten reissuseurani kanssa lauantaina totesin, ihan kaikkea aikaa ei voi viettää syöden eikä edes kahvia juoden. Säät eivät kuitenkaan oikein suosineet eikä aikaakaan loppupeleissä ollut kuin puolitoista päivää.

Huomasin Lontoossa, että minulla on jonkin sortin identiteettikriisi matkustamisen suhteen. Aiemmin kaupunkilomilla olen käynyt jonkun verran museoissa ja katselemassa nähtävyyksiä, mutta tällä kertaa kummatkaan eivät jaksaneet kiinnostaa. Toki merkittävimmät Lontoon maamerkeistä olen jo aiemmin nähnyt, mutta museotarjontahan ei kesken lopu. Toisaalta, jos museot eivät jaksa kotikaupungissakaan kiinnostaa, niin miksi niihin menisi ulkomailla? Shoppailua kokeilin, mutta laihoin tuloksin.

Toki työmatkan päälle lomailu on erilaista kuin ihan pelkkä vapaa-ajan matkailu. Reissussa työpäivät tuppaavat olemaan pitkiä tai ainakin erittäin intensiivisiä eli viikon jälkeen olen helposti väsyneempi kuin yleensä. Lisäksi useimmat viime aikojen lomamatkoistani ovat liittyneet joko lasketteluun tai kavereiden luona vierailuun, jolloin tekemistä ei pahemmin tarvitse miettiä. Osatekijä on varmasti sekin, että opiskeluaikoina kunnon lomaa oli vain sillon, kun lähti pois kotoa, eli se on ollut ainut tapani lomailla viimevuosina.

Mitä siellä Lontoossa siis tuli tehtyä? Vaikka vaatekaupoista ei pahemmin tarttunut ostoksia mukaan, oli niissä silti kiva käydä katselemassa ja hypistelemässä. Epävakaisesta säästä huolimatta kaupungillakin viitsi vähän maleksia. Lisäksi sunnuntaina vietimme melkein pari tuntia Foylesilla kirjoja tutkailemassa. Erinomaisen kiva viikonloppu siis.

Medlar

Lontoonreissun paras ravintolakokemus osui lauantai-illalle. En nyt oikein tiedä mitä muuta tästä kirjoittaisi, kuin että Medlar oli loistava, ruoka oli ihan käsittämättömän hyvää.

Tätä haen, kun menen hyviin ravintoloihin. Hyviä makuja, kiva miljöö, toimivat viinisuositukset. Sitä, että voin koko ajan vaan hämmästellä miten hyvin kaikki toimii. Pakoa arjesta siihen ihmemaahan, jossa voi keskittyä nauttimaan makuaistin ilotulituksesta. Koen, että tälläisistä kokemuksista on iloa pitkään. Jos ei muuten, niin ainakin sain kotikeittiöön lisäinspiraatiota ja sitä kautta voin jakaa hyviä kokemuksiani muillekin.

Ja mitäpä muuta sitä lomalla tekisi?