Viikonloppulomailua

Mikäli aiemmista postauksistani on saanut sen mielikuvan, että reissussa lähinnä söin, niin se pitää pitkälti paikkansa. Jotain muutakin tuli tehtyä, sillä kuten reissuseurani kanssa lauantaina totesin, ihan kaikkea aikaa ei voi viettää syöden eikä edes kahvia juoden. Säät eivät kuitenkaan oikein suosineet eikä aikaakaan loppupeleissä ollut kuin puolitoista päivää.

Huomasin Lontoossa, että minulla on jonkin sortin identiteettikriisi matkustamisen suhteen. Aiemmin kaupunkilomilla olen käynyt jonkun verran museoissa ja katselemassa nähtävyyksiä, mutta tällä kertaa kummatkaan eivät jaksaneet kiinnostaa. Toki merkittävimmät Lontoon maamerkeistä olen jo aiemmin nähnyt, mutta museotarjontahan ei kesken lopu. Toisaalta, jos museot eivät jaksa kotikaupungissakaan kiinnostaa, niin miksi niihin menisi ulkomailla? Shoppailua kokeilin, mutta laihoin tuloksin.

Toki työmatkan päälle lomailu on erilaista kuin ihan pelkkä vapaa-ajan matkailu. Reissussa työpäivät tuppaavat olemaan pitkiä tai ainakin erittäin intensiivisiä eli viikon jälkeen olen helposti väsyneempi kuin yleensä. Lisäksi useimmat viime aikojen lomamatkoistani ovat liittyneet joko lasketteluun tai kavereiden luona vierailuun, jolloin tekemistä ei pahemmin tarvitse miettiä. Osatekijä on varmasti sekin, että opiskeluaikoina kunnon lomaa oli vain sillon, kun lähti pois kotoa, eli se on ollut ainut tapani lomailla viimevuosina.

Mitä siellä Lontoossa siis tuli tehtyä? Vaikka vaatekaupoista ei pahemmin tarttunut ostoksia mukaan, oli niissä silti kiva käydä katselemassa ja hypistelemässä. Epävakaisesta säästä huolimatta kaupungillakin viitsi vähän maleksia. Lisäksi sunnuntaina vietimme melkein pari tuntia Foylesilla kirjoja tutkailemassa. Erinomaisen kiva viikonloppu siis.