perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kelpaa kelliä


Perhevalmennuksessa tuli opittua, että vauvoille tekee hyvää kelliä lattialla ja treenailla liikkumista. Sitten kun vielä peiton valmistuttua kaipasin uutta projektia, totesin nyt olevan hyvä hetki testata jo varmaan yli vuosikymmenen päässä pyörinyttä ajatusta tilkkutyöstä. Ompelin siis vauvalle kellimisalustan, jonka toinen puoli on tehty tilkuista. Osa inspiraatiosta tuli kierrätysteemasta, sain nimittäin aiemmin talvella valmiiksi kolmisen vuotta kestäneen torkkupeiton virkkauksen, minkä seurauksena parhaat päivänsä jo kauan sitten nähnyt vanha fleece-peitto jäi tarpeettomaksi. Fleece pääsi siis vauvan alustan välikerrokseksi tuomaan hieman pehmeyttä ja eristystä mahdollisista kylmistä lattioista. Valkoiset osat on tehty vanhasta, nykyiseen sänkyyn liian pienestä lakanasta.

Mallin tilkkuihin löysin pinterestistä surffaamalla. Valintakriteereinä oli tilkkujen suorakulmaisuus, malli jossa voi käyttää myös valkoista raikkaan ilmeen takaamiseksi sekä tarpeeksi isojen tilkkujen käyttömahdollisuus. Mitään varsinaisia ohjeita en seurannut, tylsäähän sellainen olisi... Olisi ehkä kannattanut, pari juttua tuli opittua kantapään kautta, mutta eipä se ole niin vakavaa kun lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen.


Taustapuolesta oli tarkoitus tulla ihan vaan yksivärinen keltainen, mutta kankaassa olikin pari reikää. Pohdin pienen hetken jaksanko lähteä takaisin kangaskauppaan valittamaan aiheesta ja hankkimaan uutta kangasta, mutta hinku päästä tekemään oli sen verran kova, että päätin ratkaista ongelman peittämällä reiät koristepaikoilla. Olen ratkaisuun tyytyväinen, tähdet näyttävät mielestäni kivoilta ja tekevät taustapuolesta vähän mielenkiintoisemman.


Etukäteen kuvittelin, että tilkkujen leikkaaminen olisi hankalin ja työläin vaihe, mutta itse asiassa se sujui hyvin nopeasti ja helposti. Asiaa auttoi popliinikangas, jota sai revittyä suoraan sekä pahvimallit sekä neliö- että suorakaideosioille. Yhteenompelun tein sarjatyönä, kuitenkin siten että hieman vaihtelin eri tilkkujen välillä. Silittämiseen kului merkittävästi aikaa, mutta jokaisen sauman aukisilittäminen helpotti myöhempiä ompeluvaiheita merkittävästi. Peitto koostuu 12 keskenään samanlaisesta blokista, jotka yhdistin siten että jokainen blokki on 90° kulmassa viereisiä kohtaan. Tällä mallilla olisi ollut mahdollista tehdä myös peitto, jossa olisi näyttänyt olevan punosraitoja, mutta sekalaisempi ilme miellytti enemmän ja ajattelin myös että kohdistusvirheet näkyisivät tässä versiossa vähemmän.


Työssä on yhteensä neljä kerrosta, sillä fleecekerros on keltainen, jolloin halusin varmuuden vuoksi laittaa tilkkujen ja fleecen väliin valkoista, ettei keltainen paistaisi läpi. Kerrosten yhdistäminen olikin haastavin ja työläin työvaihe, johtuen osittain siitä että fleece-kerros oli käytännössä tismalleen tilkkuosuuden kokoinen. Jos ikinä päädyn tekemään uutta tilkkutyötä, pidän huolen että sekä välikerros että taustakangas ovat isommat kuin varsinainen tilkkutyö. Nyt päädyin harsimaan ensin tilkut kiinni valkoiseen välikankaaseen ja sen jälkeen vielä harsimaan kaikki kerrokset yhteen. Tästä huolimatta sekä fleece että taustakangas pääsivät tikkausvaiheessa kiertämään, minkä takia jouduin hieman paikkailemaan molempia.

Tikkaus oli myös varsin haastava työvaihe, enkä tämän isompaa työtä lähtisi tavallisella kotiompelukoneella tikkaamaan. Tilkkupuolesta tuli siisti, mutta taustapuolen kangasta en saanut aivan suoraksi. Alun perin olin ajatellut tikata molempiin suuntiin siten, että tikkauksesta olisi muodostunut ruutukuvio, mutta taustakankaan löysyyden takia luovuin siitä ajatuksesta. Ensimmäisiä tikkejä kohtisuoraan tuleva toinen tikkaus olis todennäköisesti aiheuttanut taustaan vielä rumempia ryppyjä ja koin että tälläkin tavalla alusta on tarpeeksi kestävä pienille, repiville sormille.

Välifleecen nafti koko aiheutti myös sen, että reunat piti kantata, jotta niistä sai siistit. Jälkiviisaana olisin nyt laittanut koko tilkkuosuuden ympärille valkoiset reunukset, jotka olis ollut helpompi saada siisteiksi. Työtunteja en laskenut, mutta parin viikon ajan tein tätä melkein joka päivä, välillä pitempään ja välillä lyhyempään. Tämä oli myös ensimmäinen isompi ompelutyö "uudella" eli noin vuoden vanhalla ompelukoneella. Kone toimi kivasti, vaikka pari kertaa tuli temppuilua vastaan.

Tilkkutyötä oli oikein hauska tehdä! Ensisijaisestihan tavoitteena oli nimittäin keksiä hauskaa tekemistä kotiin, eikä suinkaan se, että vauva niin kovasti tarvitsisi erillistä alustaa. Vaikka eipä se haittaa, että nyt löytyy kivan näköinen mutta värikäs ja ennen kaikkea pestävä leikkimatto. Kierrätysmateriaaleja käyttämällä myös hinta-puuhasuhde muodostui oikein mainioksi, perus puuvillakankaat ovat onneksi edullisia. Olen nimittäin huomannut, että kun ei käy töissä aikaa rahan tuhlaamiseksi jää huomattavasti normaalia enemmän...

2 kommenttia:

  1. Vau, tosi hieno! Ooot kyllä kätevä käsistäsi. Jospa asukki alkais tulla sieltä pian testaamaan tuotosta itse..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :). Testaajaa kaivataan kyllä jo kovasti!

      Poista