Odotukset on jännä asia. Alkuviikosta olin ihan tyytyväinen ravintolakokemuksiini, johtuen varmastikin pitkälti siitä, että odotukset eivät todellakaan olleet korkealla. Perjantain illallispaikaksi valikoitui erinäisistä logistisista (no ne ruuhkat...) ja muista syistä The Royal Oak, jonka rinnastin mielessäni hyvin vahvasti Hinds Headiin. Saman tyypinen pubi keskellä ei mitään, idea täällä käymiseen samasta lähteestä ja ovensuussakin oli jonkin sortin punainen lätkä. Pakko siis olla hyvää!
Ja niinhän se olikin. Molemmat annokset valitsin tarjoilijan suositusten mukaan, olivat kuulemma paikallisia erikoisuuksia. Alkuruokana ollut jänislasagne olikin aivan käsittämättömän hyvää, enkä ole koskaan aikasemmin syönyt mitään vastaavaa. Vesi kielellä odotin pääruokaa ja sitten olikin vuorossa se pettymys. Liha pikkasen yli, liikaa suolaa ja pippurit liian isoina. Pikkujuttuja. Kokonaisuus oli siis todella hyvä, kastike maistui, pinaatit olivat herkullisia ja kuvasta unohtunut perunamuusikin upposi. Mutta kun odotin jotain lähes tajunnanrajäyttävää, niin päälimmäinen fiilis oli kuitenkin pettymys.
Tavallaanhan se on typerää kehittää itselleen niin korkeat odotukset, että pääsee pettymään, mutta toisaalta odottaminen ja etukäteisfiilistely on itselleni merkittävä osa sitä iloa, jota ravintolakäynneistä saa. Pessimisti ilahtuu useammin, mutta ainakin omalla kohdallani pessimismi ravintoloiden suhteen johtaisi vain siihen, että en vaivautuisi ravintoloihin ollenkaan. Joka tapauksessa, ihan käymisen arvoinen paikka jos satutte olemaan seudulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti