2013-09-07

Ei kovin montaa kertaa tarvitse kokea sadan euron pettymystä "hyvässä" ravintolassa kun mieleen alkaa hiipiä ajatus siitä, että itse tekemällä saisi parempaa. Itse asiassa, kerta taisi riittää. Joten tuumasta toimeen ja kokeilemaan! Kampasimpukoiden valmistaminen on mietityttänyt jo hetken ja pääsinkin niitä testaamaan kun sain kaverilta reseptin. Namia, vaikka nössöilinkin vähän chilin määrässä!

Pääruoaksi tein Visa Nurmen ja Antti Vahteran Skandimania-keittokirjasta löytyvää ylikypsää porsaankylkeä ja hernepyrettä. Tätä olen tehnyt ekan kerran melkein kolme vuotta sitten ja oli yhtä hyvää kuin muistelin. Pinta pääsi ottamaan turhan paljon vääriä pannulla mutta onneksi se ei haitannut makua liikaa.

Tarkoitus oli nauttia ihan vaan kolmesta ruokalajista, mutta jännästi Hakaniemen hallissa jalat kuitenkin vei Lentävän Lehmän tiskille, jossa houkutukset saivat tästä tytöstä vallan. Pääruoan kaveriksi tekemäni karamellisoidut saksanpähkinät toimivat myös juustojen kanssa, samoin kuin chiantihyytelö.

Jälkiruoan osalta sainkin olla nautiskelijan asemassa, kun illallisseura loihti suklaafondantia. Erinomainen päätös herkulliselle illalle!

Ja se itse tekisi paremmin -osuus? Hyvässä ravintolassa saa toki parempaa ruokaa, mutta en mielestäni paljoa jäänyt keskinkertaisista jälkeen. Pitänee siis jatkossakin tehdä kotona kunnon illallisia ihan muuten vaan, ilman sen suurempaa syytä.

Asiasta kolmanteen, ruokien kuvaaminen sisällä salamalla saa aikaiseksi kaikenlaisia uusia tarpeita. Eihän esimerkiksi jälkiruoan vaniljajäätelö (on tuossa vikassa kuvassa sellastakin) erotu valkoiselta lautaselta ollenkaan! Eriväriset lautaset olisi siis varsin perusteltu hankinta, olenkin ihastellut Iittalan kastehelmiä jo jonkin aikaa...

Lisää pataruokia

Padassa on edelleen uutuudenviehätystä ja Englannissa söin paria niin hyvää pitkään haudutettua liharuokaa, että sormet syyhysi päästä testailemaan uusia juttuja padan kanssa.Tälläkin kertaa suunnitelma oli tasoa "heitänpäs hyvänmakuisia asioita keskenään pataan".

3 porkkanaa
5 punajuurta
palsternakka
2 sipulia
0,5 kiloa porsaan kasleria
1,5 dl punaviiniä
2,5 dl kanalientä
10 kokonaista valkopippuria
öljyä
valkosipulin kynsi
1 rkl punaviinietikkaa
tuoretta timjamia
suola

Paahda pilkottuja porkkanoita padan pohjalla. Kun porkkanat ovat ottaneet hieman väriä, lisää öljyä ja sipulit. Kuullota ja lisää kuutioitu liha. Kun liha on ruskistunut, lisää pataan kanaliemi, punaviini, murskattu kokonainen valkosipulinkynsi, punaviinietikka, valkopippurit, punajuuri ja palsternakka. Itse pidin pataa noin pari tuntia 150 asteessa, mutta vähäisempikin saattaa riittää. Kun pata tulee uunista, lisää tuoretta timjamia ja tarkista suolan määrä. Tuli hyvää!

2013-09-24

Tältä näytin erittäin intensiivisen työpäivän jälkeen. Väsynyttä ja ryytynyttä menoa. Mekon ostin toissaviikon matkan työosuutta varten ja se toimikin siellä varsin mainiosti. Ja toimii muutenkin, parhaat työvaatteet ovat kokovartalotrikoota joka onnistuu näyttämään asialliselta. Jos olisin minimalismiin pyrkivä, varmaan harmittelisin sitä, että omistan kaksi melkein samanlaista mekkoa joista kumpikaan ei ole "täydellinen" (se toinen on tietenkin tämä). Todellisuudessa olen vain iloinen, että omistan kaksi sopivan erilaista mekkoa, jotka kumpikin toimivat hyvin päätarkoituksessaan, eli normipäivänä töissä.

Näissä vaatteissa pääsi palelemaan ja olenkin sittemin siirtynyt trenssiin. Pipon ja hanskatkin kaivoin esille, kai se täytyy hyväksyä että syksy on nyt täällä!

Le Café Anglais

Lontoossa piti lauantaina syödä toki myös illalla (mikä kammottava ihmiskohtalo!). Ryhdyimme tekemään pöytävarausta vasta lauantaina aamupäivällä, joten moni paikka oli täynnä. Muutamaa yritettyämme saimme pöydän Le Café Anglaisista, joka olikin melko tyhjä ainakin sen aikaa kun siellä viihdyimme. Sattumalta tänne ei varmastikaan olisi tullut eksyttyä, sillä ravintola oli katutason yläpuolella eikä mitenkään houkuttelevan näköinen ulkoa päin.

Osteribaarin löytyminen helpotti alkuruoan valintaa huomattavasti. Söin täällä ensimmäistä kertaa ostereita, joten odotukset olivat vähän ristiriitaiset. Toisaalta ostereita pidetään suurena herkkuna, mutta yleensä olen syönyt nilviäiset kypsennettyinä. Lopputulema oli että ihan jees. Syön varmasti vielä toistekin, mutta todennäköisesti vain paikassa, josta saa erityisen hyviä ostereita. Pääruoaksi valitsin "fish and chips" ilman niitä perunoita, joiden sijaan otin lisukkeeksi pinaattia.

Mielikuvat tästä paikasta jäivät vähän laimeiksi. Ihan hyvää kyllä, mutta ruoat jäivät jälkeen lounaan ja perjantai-illan makuelämyksistä. Toisaalta, siitä on aikaa kun viimeksi olen syönyt näin hyvin matkalla, eli jollain muulla reissulla tämä olisi saattanut hyvinkin olla kohokohta.

Viimeinen reissupostaus uunista ulos, mitenköhän ihmeessä keksin nyt sisältöä blogiin?

Reissun ostokset

Shoppailin reissussa vähemmän kuin olin aikonut, lähinnä sen takia että aikaa jäi vähemmän kuin luulin ja myös koska kauppojen tarjonta ei ihan iskenyt. Suurimman innostuksen saivat aikaan Next, jossa oli ylläolevan neuleen lisäksi muitakin kivoja neuleita, sekä Joy the Store johon olinkin ladannut varsin kovat odotukset. Nextin tummansininen neule on puuvillaa, johon suhtaudun hieman epäilevästi, puuvillaneuleet eivät kokemukseni mukaan pidä muotoaan kovin hyvin. Ajattelin kuitenkin, että tässä mallissa pieni venähtäminen ei varmaankaan haittaa pahasti, joten päätin ottaa riskin.

Olen havahtunut umpinaisten, ohuiden neuleiden kätevyyteen vasta tänä syksynä. Aiemmin vierastin ohuita neuleita, koska ne eivät lämmitä tarpeeksi talven paukkupakkasilla. Nyt tajusin viimein, että pitäähän sitä johonkin pukeutua syksyllä ja keväälläkin... Neuleissa on myös se hyvä puoli, että ne ovat tarpeeksi siistejä töihin, eikä niitä tartte silittää. Periaatteessa tykkään kauluspaidoista, mutta jotenkin jännästi ne eivät ole arkiaamuisin itsekseen silinneet vaatekaappiin. Gapista löytyi perus merinovillaneule, jota aluksi mietin turhan tylsäksi, mutta nyt sitten kuitenkin olen käyttänyt tätä jo useamman kerran.

Tämä on seitsemäs mekko, jonka olen ostanut Joy the Storesta. Perustelen tätä itselleni sillä, että olen käyttänyt (ja käytän edelleen) niitä kaikkia melko paljon, joten on syytä olettaa että tämänkin puen päälleni useasti. Todellisuudessahan ostin tämän siksi, että tämä on vaan niin kiva.

2013-08-17

Reissupostausten väliin päivän asu elokuulta, nämä kuvat olivat pääseet unohtumaan tietokoneen syövereihin... Enpä tiedä onko näillä muuta funktiota kuin sen, että katsokaa, joskus minäkin laitan tukkaa ja käytän korkokenkiä! Koska näin pääsee käymään korkeintaan muutaman kerran vuodessa, niin pitäähän tälläinen harvinainen tapahtuma jakaa blogissakin.

Eilen oli aivan harvinaisen tehokas ilta. Huolimatta iltapäivän väsyneestä olosta ja pienestä päänsärystä töissä jaksoin töistä lähdettyäni käydä kirjastossa ja ruokakaupassa. Jossain siinä sitten piristyin niin paljon, että päädyin laittamaan ruokaa (ja kuuntelemaan samalla One Directionia, laulamaan mukana, sheikkaamaan peppua, enkä edes leikannut sormeen!) ja ottamaan blogiin kuvia. Muutenkin ilta jatkui reippaissa merkeissä, jos tälläisiä olisi useammin kotini olisi huomattavasti siistimpi...

Barrafina

Lontoo oli viime viikonloppuna aivan täynnä, mistä johtuen olimme perjantain ja lauantain välisen yön hotellissa Lontoon ulkopuolella. Aivan toimiva vaihtoehto, sillä kaksi yötä kalliissa Lontoon hotellissa olisi kiristänyt budjettia aivan turhaan. Tästä johtuen olimme kaupungilla kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun lounasaika lähestyi ja hyvin lyhen kaupungilla kävelyn jälkeen päätimme etsiä syötävää. Siltä varalta, että jollekin on jäänyt epäselväksi, niin viime viikon Englanninreissuni hupiosuus painottui vahvasti ruokaan. Lauantain lounas löytyi osoitteesta 54 Frith Street, jossa sijaitsee Barrafina-ravintola.

Kyseessä on espanjalaistyyppinen tapasravintola, johon ei voi tehdä pöytävarauksia. Homma toimi siten, että sisään tullessamme tarjoilija tuli hakemaan juomatilaukset, joita nautiskelimme ravintolan sivuseinältä löytyvän tiskin ääressä. Eteenpäin siirryttiin pikkuhiljaa kun edellä olevat saivat istumapaikat baaritiskin äärestä. En muista tarkalleen, kuinka kauan jouduttiin odottamaan tiskille pääsyä, mutta yli puoli tuntia kuitenkin. En siis suosittele, jos on kiire tai todella kova nälkä! Odottaminen sujui kuitenkin kivasti ja kun pääsimme tilaamaan ruokaa ei tullut yhtään hoputettu fiilis, vaan siinä vaiheessa saimme kaikessa rauhassa miettiä mitä haluamme ja tilailla nälän mukaan lisääkin.

Kaikki maistamamme ruoat (kuvissa on siis syötävää kahdelle ihmiselle) olivat tosi hyviä, mutta alavasemman iberico-possun poski oli kaikkein parasta. Toistan itseäni, mutta aivan käsittämättömän hyvää! Työkaveriani taisi jäädä hieman harmittamaan, että siinä vaiheessa kun tilasimme vielä viimeistä annosta, oli aiemmin mainostetut lampaanaivot päässeet loppumaan... Ja olisihan se ollutkin hauska päästä maistamaan jotain niin erikoista! Syömämme ruoat olivat kuitenkin melko helpostilähestyttäviä, eivät niinkään eksoottisia kuin erinomaisen hyvin tehtyjä.

Suosittelen tätäkin ravintolaa lämpimästi, hyvän ruoan lisäksi ilmapiiri oli kiva ja rento. Oma mielikuva Lontoon hyvistä ravintoloista oli lähinnä kuukausien mittaiset varauslistat (mikä piti paikkansa osan kohdalla) ja viinilistat, joiden halvinkin pullo on oman budjetin ulottumattomissa. Niihin parhaimpiin en toki päässytkään käymään, mutta se ei haittaa kun näinkin erinomaisia löytyi!