maanantai 2. syyskuuta 2013

Pataa!


Tuparit vol 2. olivat reilu viikko sitten ja näissäkin lahjat olivat kovin keittiöpainotteisia, tällä kertaa tosin hyvinkin kiinteässä muodossa verrattuna vol 1. pullotettuihin lahjuksiin. Pataruoat ovat ajatuksen tasolla kiinnostaneet jo pitkään, mutta toteutukset ovat jääneet melko vähiin. Nyt löytyy ainakin motivaatiota kokeilla, sillä uutukainen pata pitää toki testailla huolella!


Kyseessä on Heikki Orvolan Rautarouva-pata, joka on sopivan pieni tähän talouteen. Padan kansi toimii parilapannuna, joten monipuolisuuttakin löytyy. Tämä yksilö on aivan koskemattomassa (80-luvun) kunnossa, mitä nyt rasvapoltot ovat päässeet vuosien laatikossa seisomisen aikana haihtumaan. Lahjan antajalla liittyi tähän vielä henkilökohtaisia muistoja, joten ainakaan ei rakkauden puutteeseen kompastu tällä laitetut ruoat. Eipä sillä että se olisi keittiössäni muutenkaan ongelma.




Ensimmäiselle testikierrokselle pataan lyötiin possun kasleria, sipulia, porkkanaa, omenaa, perunaa, kanalientä ja tummaa olutta. Erittäin simppeliä, mutta maistui kyllä herkulliselle useamman tunnin uunissa muhittamisen jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti