Viimeksi kun otin kuvan kirjapinosta tein siitä postauksen saman tien. Kirjoista on kuitenkin jotenkin hassua kirjoittaa ennen kuin ne on lukenut, joten tällä kertaa nappasin kuvan, tein postausluonnoksen ja jätin sen odottamaan sitä aikaa kun olisin saanut kaikki kirjat luettua.
Pinon alimmainen kirja, 12 x koti, oli ihan hauskalla idealla toteutettu sisustuskirja. Valitettavasti idea ei kantanut niin pitkälle kuin toivoin ja kirja jätti melko laimeat fiilikset. Nättejä kuvia toki ja onhan se kiinnostavaa lukea mitkä ajatukset tietyn sisustuksen taustalla vaikuttavat, mutta kirjan juju, ammattilaisten arviot kodeista oli pettymys. Tässä voi toki olla kysymyksessä käsite-ero, omassa kielenkäytössäni ammattilainen viittaa ihmiseen, joka osaa työnsä todella hyvin, eikä vain saa siitä rahaa.
Robin Hobb on tämän hetken lempifantasiakirjailijani. Olen lukenut Näkijän tarun vaikka kuinka monta kertaa, mutta tartuin The Liveship Tradersiin vasta reilu vuosi sitten. Osittain sen takia, kun salamurhaajat olivat niin hyviä, enkä halunnut pettyä Hobbin muuhun tuotantoon. Kevyen hämärä logiikka, mutta mitäpä tuosta. Ship of Magic on aivan sairaan hyvä, mutta yritän pitää pienen tauon ennen seuraavaan osaan siirtymistä, jotta saan lainakirjat luettua välissä.
Pauliina Salmisen Miehittäjän morsimet oli hyvin mielenkiintoinen vaikkakin karu kirja suomalaissotilaiden ja Itä-Karjalan naisten välisistä suhteista jatkosodan aikana. Käsitykseni Suomen historiasta ei ole niin vahvalla pohjalla kuin olisi syytä, mutta tämä paransi tilannetta osaltaan. On mielenkiintoista lukea miten sota vaikutti naissiviileihin, kun yleensä historiankirjat keskittyvät sodissa miehiin. Jotenkin kirjasta jäi silti olo, että se esitti asiat turhan ruusuisina: tuskinpa suurin osa suhteista oli niin vapaaehtoisia ja romanttisia kuin annettiin ymmärtää. Aineistoa lienee ollut käytettävissä vain vähän, mikä varmasti vaikeuttaa ja henkilökohtaisia tarinoita on vaikea selvittää sen jäljeen kun asianosaiset ovat kuolleet.
Thinking in Systems oli erittäin mielenkiintoinen, todellakin suosittelen! Systemiajattelua helpostiymmärrettävässä muodossa, ilman fuktioita sun muuta (vaikka nekin alkoivat vähän kiinnostaa). Meta-ajattelu on jännää, maailma avartuu kun tajuaa että asioita voi ajatella eri tavoin. Osa jutuista oli tietenkin melko maalaisjärjen mukaisia, mutta ainakin itselleni täältä löytyi myös paljon uutta.
On Food and Cooking on ollut jo kesästä kesken, mutta tämän kanssa en meinaa pitää mitään kiirettä. Toistaiseksi olen ehtinyt perehtyä vasta maitotuotteiden ihmeelliseen maailmaan, mutta tiedossa on kaikkea muutakin jännää.
Oh Dear Silvia jäi kesken 30 ensimmäisen sivun jälkeen, ärsytti niin paljon etten viitsinyt lukea pidemmälle.
Pinon alimmainen kirja, 12 x koti, oli ihan hauskalla idealla toteutettu sisustuskirja. Valitettavasti idea ei kantanut niin pitkälle kuin toivoin ja kirja jätti melko laimeat fiilikset. Nättejä kuvia toki ja onhan se kiinnostavaa lukea mitkä ajatukset tietyn sisustuksen taustalla vaikuttavat, mutta kirjan juju, ammattilaisten arviot kodeista oli pettymys. Tässä voi toki olla kysymyksessä käsite-ero, omassa kielenkäytössäni ammattilainen viittaa ihmiseen, joka osaa työnsä todella hyvin, eikä vain saa siitä rahaa.
Robin Hobb on tämän hetken lempifantasiakirjailijani. Olen lukenut Näkijän tarun vaikka kuinka monta kertaa, mutta tartuin The Liveship Tradersiin vasta reilu vuosi sitten. Osittain sen takia, kun salamurhaajat olivat niin hyviä, enkä halunnut pettyä Hobbin muuhun tuotantoon. Kevyen hämärä logiikka, mutta mitäpä tuosta. Ship of Magic on aivan sairaan hyvä, mutta yritän pitää pienen tauon ennen seuraavaan osaan siirtymistä, jotta saan lainakirjat luettua välissä.
Pauliina Salmisen Miehittäjän morsimet oli hyvin mielenkiintoinen vaikkakin karu kirja suomalaissotilaiden ja Itä-Karjalan naisten välisistä suhteista jatkosodan aikana. Käsitykseni Suomen historiasta ei ole niin vahvalla pohjalla kuin olisi syytä, mutta tämä paransi tilannetta osaltaan. On mielenkiintoista lukea miten sota vaikutti naissiviileihin, kun yleensä historiankirjat keskittyvät sodissa miehiin. Jotenkin kirjasta jäi silti olo, että se esitti asiat turhan ruusuisina: tuskinpa suurin osa suhteista oli niin vapaaehtoisia ja romanttisia kuin annettiin ymmärtää. Aineistoa lienee ollut käytettävissä vain vähän, mikä varmasti vaikeuttaa ja henkilökohtaisia tarinoita on vaikea selvittää sen jäljeen kun asianosaiset ovat kuolleet.
Thinking in Systems oli erittäin mielenkiintoinen, todellakin suosittelen! Systemiajattelua helpostiymmärrettävässä muodossa, ilman fuktioita sun muuta (vaikka nekin alkoivat vähän kiinnostaa). Meta-ajattelu on jännää, maailma avartuu kun tajuaa että asioita voi ajatella eri tavoin. Osa jutuista oli tietenkin melko maalaisjärjen mukaisia, mutta ainakin itselleni täältä löytyi myös paljon uutta.
On Food and Cooking on ollut jo kesästä kesken, mutta tämän kanssa en meinaa pitää mitään kiirettä. Toistaiseksi olen ehtinyt perehtyä vasta maitotuotteiden ihmeelliseen maailmaan, mutta tiedossa on kaikkea muutakin jännää.
Oh Dear Silvia jäi kesken 30 ensimmäisen sivun jälkeen, ärsytti niin paljon etten viitsinyt lukea pidemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti