Arkipäivän lounasruokailuni ovat eväiden varassa, minkä takia onkin aivan erityisen kivaa jos joskus pääsee syömään parempaa lounasta. Viime viikon perjantaina olikin tälläinen harvinaislaatuinen tilanne ja pääsin lounaalle Solnaan. En ollut kuullutkaan ravintolasta tätä ennen (tai okei, olin kuullut, mutten ollut rekisteröinyt mitään...) joten ennakko-odotukset olivat lähinnä työkaverin hehkutuksiin perustuvia.
Alkupalaksi söin veripalttua ja pikkelöityjä kanttarelleja, pääruoaksi ankanrintaa, palsternakkapyrettä ja marjakastiketta ja jälkiruoaksi kelluvan saaren (enpä kyllä tiedä miten tuo pitäisi taivuttaa). Kaikki oli hyvää! Lounaslista oli todella suppea, kaksi vaihtoehtoa per ruokalaji, mikä kyllä sopii itselleni. Lähinnä ärsyttää, jos ravintolalla on todella pitkä lista, menee liian vaikeaksi valinnat.
Tein itse ekan kerran ankkaa elokuun loppupuolella, mikä oli (muistaakseni) myös ensimmäinen kerta kun söin ankkaa. Nyt olenkin syönyt reilun kuukauden sisään enemmän ankkaa kuin koko aikaisemman elämäni aikana!
Ja asiaan liittymättömänä: kamala, kun tänään on sulkeita tahtonut tipahdella tekstiin useammankin postauksen edestä! En tiedä mistä se johtuu, mutta kun kertaalleen käytän jotain arveluttavampaa tehokeinoa tekstissä, niin rupean toistamaan sitä ihan liikaa. Tällä kertaa en jaksanut siivoilla noita enempää pois, mutta aika usein saa miettiä lauserakenteet uusiksi, jotta teksti näyttäisi edes suunnilleen fiksulta. Tänään mennään tälläisellä ei-fiksulla linjalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti